Perjantai oli ihan kiva päivä, kävin ryhmätoiminassa ja oli todella mukavaa :) Noh, siitä se kaikki paha alkoikin. Lauantai tappelua sukulaisten kanssa ja asioiden oikomista oikeaksi. Aika rasittavaa touhua. Samoin katkenneita suhteita tuli. Ainoa hyvä puoli oli että Launtaina mentiin ystävien luokse kylään ja koirat saivat temmeltää keskenään ja me saatiin sitte olla aikuisten kesken ja nauttia seurasta, mikä teki todella hyvää! Noi ystävät ovat ja pysyvät meidän elämässä. Me syötiin hyvää ruokaa ja katsottiin elokuvaa. 

Sunnuntai aamuun herättiin lasten metelöintiin, mutta ei se haitannut lapsiperheen arki on sellaista. Aamusta syötiin aamupalaa ja nautittiin kiireettömästä aamusta, ilman mitään kiirettä mihinkään. Päivällä söimme yhdessä isona porukkana lounaan, joka oli taivaallisen hyvää! Sitten iltapäivästä menimme joulun avaukseen kaupunkiin. Oli aika huvittavaa olla avauksessa, jossa ei lumesta ollut tietoakaan. Loskaa ja vettä joka puolella. Mutta Parhain, tulishow, mikä elämys! hienoja tulen pyöritys liikkeitä, sekä heittoja! wou! En koskaan ollut nähnyt livenä moista esitystä, vaan televisiosta joskus vain ohimennen. Kotiin pääsimme turvallisesti, vaikka pimeää olikin, kotona lämpesi sauna ja nyt istun tässä ja kirjoittelen viikonlopun kuulumisia. Tuntuu vaikeelta ja ahdistavalta, mutta samaan aikaan onnelliselta ja helpottavalta. 

Joskus askeleita ottaa 100 taaksepäin, niinkuin nyt viikonloppuna kävi, mutta viikonloppuna otin takas 100 eteenpäin. Olen tässä yrittänyt nyt sopeutua ja antaa itselleni aikaa haavojen parantumiselle. Kyllä ne varmasti paranee, kun mä niin päätän. Ja päätän etten mä enää ikinä itseäni päästä 100 askelta taaksepäin. Olen päättänyt, että mä en enää päästä elämääni sellaisia ihmisiä, jotka mua satuttaa tai yrittää satuttaa...