ajattelin tänään kirjoittaa kuulumisia tänne. Noh minulle kuuluu perusteellisesti aina hyvää, mutta viime aikoina ei niin hyvää. Olen todella väsynyt, olen ollut todella kipeä olkapäästä ja tuntuu että noi huumaavaat särkylääkkeetkään ei oikeen auta. Välillä kipu häviää päiviksikin ja tulee taas takaisin todella voimakkaana. 

Valvominen on jatkunut, nukun enään päivisin muutamia tunteja yössä ja valvon tosi paljon, olen yrittänyt hakeutua lääkäriin, mutta omalle lääkärille pääsy on mahdotonta tän vuoden puolella ja tuntuu ettei mikään enään auta, en jaksa käydä ulkona enkä oikein jaksa lähteä ihmisten ilmoille. 

Tänään kävin pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla syömässä seurakunassa jouluruuan, joka oli vähävaraisille. Tämä joulun aika on todella ahdistavaa aikaa ollut aina minulle, mutta tänä jouluna ajattelin, että minä teen tästä joulusta oman näköiseni. Eli en laita kotia mitenkään jouluiseksi, mutta ruokapöytä katetaan kynttilön ja jouluruoka tulee pöytään, mutta en halua mitään hienoa kuusta, jota koristella tai mitenkään mitään paketoituja lahjoja. Olen onnellinen siitä että mulla on koti,mies ja koira eli perhe. Olen onnellinen kaikesta mitä mulla on se on ainut tällä hetkellä elämässä, minkä takia jaksan eteenpäin, minkä tähden jaksan yrittää joka päivä nousta ylös sängystä. Kaverisuhteet ovat katkenneet, mutta olen silti onnellinen. Mulla on YKSI paras ystävä, jota rakastan ja jonka kanssa voin jutella kaikesta. Toivon hartaasti myös, että kaikilla  olisi edes se yksi ystävä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. 

Mulla siis oli kavereita, mutta sattumien summasta nekin meni rikki. Mä oon jostain syystä niin helvetin hyvä aina sotkee mun ihmissuhteita. Kaikki asiat tuntuu todella pahalta ja ahdistavalta, mutta yritän silti jaksaa, mulla on hirveesti taakkaa kannettavana, mutta jotain syystä tuntuu silti, etten jaksa. Tuntuu etten osaa purkaa tätä taakkaa, edes ammattilaisten kanssa.